Kävin kaupungissa maahanmuuttovirastossa hakemassa uuden sadan dollarin leiman passiini, kuten joka kuussa on pitänyt. Oli toinen sadepäivä putkeen ja joka paikka oli täynnä mutaa. Mudasta valittaminen ei kuitenkaan ole tämän stoorin tarkoitus. Eikä sekään, että takaisintulomatkalla jumitimme 10 minuutiksi bussiasemalle, kun kaikki kombibussit halusivat jonnekin, mutta kukaan ei liikkunut. Tarina löytyy erästä kauppakeskittymää edeltävästä risteyksestä. Eräs matkustaja haluaa pois kyydistä. Ennenkuin kombi jatkaa matkaa kuuluu hätääntynyt ilmoitus, että kaupalla jäävien pitäisi myös jäädä tässä. Muutaman sekunnin ehdin ihmetellä, kunnes ohitse vilahtaa poliisiauto pillit päällä ja pysäyttää edellä menevän kombin. Tiesulku, taas kerran. Oma kombimme peruuttaa risteykseen toisen poliisiauton poliisien ihmettelevistä katseista huolimatta ja pakenee sokkeloiselle omakotitaloalueelle. Takanani olevat pikkupojat alkavat puhua englantia: "this minibus is a disaster." Minua hymyilyttää. Bussi on kiertoreitillä, taas vaihteeksi poliisin takia. Kombit on rekist öity 14 hengelle (3 henkilöä per rivi+2 edessä, mutta ne täytetään aina eljä per rivi. Siitäkös poliisit ovat rahantarpeessaan keksineet oivan kohteen kissa- ja hiirileikille. 4 ylimääräisesta matkustajasta peritään sakkoa 5 dollaria öer nuppi. Ja kombithan eivät vajaina yleensä liiku. Leikki jatkunee hamaan tulevaisuuteen ja me matkustajat nautimme kiertoajeluista. (Ps. pliis lisätkää ja korjatkaa puuttuvat kirjaimet ja sulkumerkit, puhelin ja selain eivät timi kovin hyvin yhteen. Ilmainen äidinkielen tehtävä siis kaupan päälle!)